Mä yritän esitellä suomalaisen elokuvan juoniaen, jonka nimi on "Pahanhautoja".

Tämän elokuvan päähenkilö on tyttö, joka on varmaan kaksi- tai kolmetoista vuotias.

Tosi pieni korjaus kirjoitusasuun:

Kaksi tai kolmetoista vuotias => 2 tai 13
Kaksi- tai kolmetoistavuotias => 12 tai 13

Tuo viiva antaa ymmärtää, että myöhemmin tuleva "toistavuotias" sopii myös siihen.
Puheessa tätä ei tietysti kuule mitenkään. Eikä hätää, ei tätä osaa moni suomalainenkaan.

Hänen äidtinsä esittelee sosiaalimediassa perheen idyllistä elämää.

"Sosiaalinen media" kuulostaa viralliselta. Ainakin kaikki nuoremmat lukijat käyttää useammin lyhennettä "some".

Äiti painostaa tytärtä olemaan hyvää.

Tämä lause tuntui hieman omituiselta -- hyvä missä? Hyvä koulussa? Hyvätapainen? Hyvä ihminen (eettisesti)?

Eräänä yönä tyttö löytää oudon linnunmunan metsässä ja hän vie sen huoneeseensa.

Hienosti käytetty "eräänä"! Juuri näin suomeksi kerrotaan tarinoita.

Samoin kuin japanissa, suomessa usein jätetään pronominit pois lauseissa, jos ne on helppo ymmärtää kontekstista.

Tässä on lisäksi vielä taivutus sanalle "huoneeseensa", joka erikseen alleviivaa että nyt on kyse tytön omasta huoneesta.

Munasta tulee tosi isoa.

Voisiko sanoa, että muna kasvaa isoksi?

Lopuksi munasta tulee jotain ja se tulee pikkuhiljaa ulkonäkö kuten tyttö.

En oikein ymmärtänyt tämän lauseen merkitystä, joten en osannut korjata sitä.

Kuoriutuiko muna, ja tuliko sen sisältä tytönnäköinen olento? Siis ihminen? Siinä tapauksessa:

"Lopuksi muna kuoriutui ja sen sisältä esiin tulee pikkuhiljaa tytön kaksoisolento."